Kirkkonummi matkalla lapsiystävälliseksi ympäristöksi
Kirkkonummen Sanomissa oli 20. marraskuuta iloinen uutinen siitä, että Kirkkonummi on sitoutunut tavoittelemaan UNICEF Lapsiystävällinen kunta -tunnustusta. Yksi tärkeä näkökulma kunnan lapsiystävällisyyteen on ympäristö.
Lapsiystävällisen ympäristön tekijöitä on tutkittu niin maailmalla kuin Suomessakin. Tutkimuksissa keskeisiksi lapsiystävällisen ympäristön tekijöiksi on osoitettu lasten itsenäisen liikkumisen mahdollisuudet omassa lähiympäristössään ja lasten ympäristöstä löytämät toimintamahdollisuudet (esim. Heft 2001, Kyttä 2003). Aalto-yliopiston maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä nimittää kehittämässään lapsiystävällisen ympäristön mallissa ympäristöä, jossa nämä tekijät yhdistyvät tunnetun sadun innoittamana Melukyläksi. Toteutuakseen lapsiystävällinen ympäristö edellyttää siis lähiympäristössä itsenäisen liikkumisen ja toiminnan mahdollisuuksien samanaikaista toteutumista.
Toiminnan mahdollisuuksia luovat esimerkiksi päiväkodit, koulut, harrastuspaikat ja leikkipuistot. Näiden lapsille ja nuorille suunnattujen tilojen tulisi olla käyttäjilleen niin toiminnallisia, turvallisia kuin terveellisiä ja toimia eräänlaisena perustana lapsiystävälliselle ympäristölle. Lapsille ja nuorille suunnatut tilat eivät kuitenkaan yksin riitä lapsiystävällisen ympäristön syntyyn. Tarvitaan myös vapaampaa tilaa ja monimuotoista ympäristöä, jota ei ole suunniteltu vain tiettyä käyttötarkoitusta varten -tilaa, joka mahdollistaa monenlaisen olemisen ja tekemisen. Lapsilla tulee olla aikuisten tapaan oikeus julkiseen tilaan ja tunne laajempaan yhteiskuntaan kuulumisesta. Tärkeitä ovat myös ajanviettopaikat, jotka eivät edellytä kustannuksia. Helposti saavutettavissa oleva lähiluonto voi olla yksi paikka, joka tarjoaa virikkeitä ja mahdollisuuden keksiä tekemistä itse.
Itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia lisää lähiympäristö, jossa lapsi voi itsensä ja aikuisen mielestä liikkua ja toimia turvallisesti. Kokemukseen ympäristön turvallisuudesta vaikuttavat sekä ympäristön fyysinen että sosiaalinen ulottuvuus. Fyysisen ympäristön turvallisuuden tunnetta lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi turvalliset liikennejärjestelyt, hyvät kävelyreitit ja riittävän lyhyet etäisyydet. Lapsille tärkeiden palveluiden sijoittamisella on iso merkitys itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksiin. Turvallisen kävelyreitin päässä sijaitsevaan lähikouluun voi lapsi kulkea itsenäisestikin. Toisaalta läheinen sijaintikaan ei yksin edistä itsenäistä liikkumista, mikäli lapsen on ylitettävä koulumatkallaan vaarallisia risteyksiä. Myös julkista liikennettä voidaan kehittää niin, että se tukee lasten itsenäistä liikkumista.
Kansainvälisesti verraten Suomessa lapset voivat liikkua itsenäisesti melko vapaasti. Itsenäisen liikkumisen vapaudet edistävät arkiliikuntaa ja hyvinvointia ja vähentävät kyyditsemisen tarvetta. Riskinä kuitenkin on, että myös Suomessa lasten itsenäisen liikkumisen mahdollisuudet kaventuvat tulevaisuudessa. Kansainvälisesti autolla paikasta toiseen kyydittäviä lapsia on kutsuttu kuplamuovi- ja takapenkkisukupolveksi.
Kunnan yhdyskuntasuunnittelulla ja maankäyttöpolitiikalla on merkittävä rooli lapsiystävällisen ympäristön suunnittelussa. Esimerkiksi Lahdessa, joka sai UNICEF tunnustuksen vuonna 2015, yleiskaavan tavoitteisiin on erikseen kirjattu lapsiystävällisen kaupunkiympäristön tavoitteet. Ympäristön lapsiystävällisyyteen vaikuttavia päätöksiä tehdään kunnassamme kuitenkin jatkuvasti ja kaikilla hallinnon aloilla: Miten eri rakennushankkeiden aikataulutus ja tilojen sijoittaminen vaikuttaa ympäristön lapsiystävällisyyteen? Voidaanko kotikadun rekkaralli sallia, jos alakouluikäisille kustannetaan koulukyydit? Ovatko koulukyydit lapsen näkökulmasta kohtuullinen korvaus menetetyistä itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksista? Lapsiystävällinen ympäristö on monen toiseensa vaikuttavan tekijän summa. Jos ketju pettää yhdestä päästä, ei lopputulos ole toivotun kaltainen. Toteutuakseen lapsiystävällinen ympäristö edellyttää hallintoalat ylittävää yhteistyötä ja kaiken ikäisten asukkaiden mahdollisuuksia osallistua elinympäristöjensä suunnitteluun.
Lapsiystävällisen ympäristön suunnittelussa ei ole kyse vain tietyn ikäryhmän oikeuksien ajamisesta, sillä lapsiystävällisen ympäristön ominaisuudet ovat hyvän ja viihtyisän ympäristön yleisiä avaintekijöitä. Lapsiystävällistä ympäristöä voikin hyvällä syyllä kutsua ihmisystävälliseksi ympäristöksi. Kannustan Kirkkonummea tavoittelemaan päämäärätietoisesti ja tosissaan kehittymistä tunnustuksen arvoiseksi kunnaksi.
Reetta Hyvärinen